Historiikin laati yhdistyksen
maaliskuisiin 10-vuotisjuhliin Pekka Malminen
Pelastuskoiratoiminta
sinällään ei ole mikään uusi ilmiö, vaan
toimintaa on ollut jo useilla eri vuosikymmenillä. Tosin toiminta
oli joidenkin yhdistysten oman aktiviteetin varassa pääpainon
ollessa kuitenkin palveluskoirakokeissa ja kilpailutoiminnassa.
Kilpailevista koirista jotkut olivat erikoistuneet esim.
rauniokoulutukseen. Mitään organisoitua maata kattavaa
toimintaa ei ollut tarjolla.
Tästä lähdettiin
Tampereen Sulkavuoressa oli epävirallinen rauniokoirarata.
Harrastajia oli toiminnassa mukana joitakin. Näistä koirista
piti muodostua Tampereen kaupungin poikkeusolojen rauniokoirareservi.
Väestösuojelun kortistossa
oli joitakin koiria, mutta ei riittävästi. Asia nousi
keskusteluissa esille ja päätettiin tehdä asialle
jotakin. Olihan asiasta selkeä velvoite ja ohje.
Sisäasiainministeriön Pelastusosaston ohje A30 (31.10.1989)
sanoo mm. seuraavaa: Maamme väestönsuojelun
toimintaorganisaatioon kuuluu pelastuskoiraryhmiä, joissa on
ryhmänjohtaja ja kolme koiraa ohjaajineen.
Väestönsuojelun toimeenpanovaiheessa tarvitaan n. 600
pelastuskoiraa. Tämän lisäksi on otettava huomioon
pelastuskoirareservi. Kunnat vastaavat väestönsuojelun
määrävahvuuksiin kuuluvien pelastuskoiraryhmien
koulutuksesta. Suojelukohdekuntien väestönsuojeluviranomaiset
varaavat samalla yhteistoiminta-alueella sijaitsevien valvonta-alueen
kuntien pelastuskoiria määrävahvuuksiinsa. Kunnan
väestönsuojelulautakunta pitää kortistoa
pelastuskoirista. Kortistossa olevista koirista ja suoritetuista
pelastuskoirakokeista ilmoitetaan vuosittain tammikuun 31.
päivään mennessä alueensa
lääninhallitukselle.
Yhteistyöllä alkuun
Näin sanoi ohje, mutta miten asia oli
käytännössä? Tampereen kaupungilla ei ollut
henkilöstöä eikä tarvittavaa kokemusta ja taitoa
kouluttaa koiria poikkeusoloihin ja näin
täyttämään ohjeenmukaista velvoitetta. Oli
selvä tarve koiraharrastajien ja viranomaisten yhteistyölle.
Tampereen alueelle tarvittaisiin yhdistys, joka pystyisi kouluttamaan
sijoituskelpoisia koiria ohjaajineen ja saisi toiminnalleen tukea
Tampereen kaupungilta.
Asia lähti liikkeelle 23.4.1990
Pirkanmaan Väestönsuojeluyhdistyksen ja Tampereen
Palolaitoksen avustamana. Pirkanmaan Väestönsuojeluyhdistys
yhdessä senhetkisten rauniokoiraharrastajien kanssa laati kutsun
yhteiseen neuvottelutilaisuuteen. Neuvottelun tavoitteena oli
Pirkanmaan Pelastuskoirat ry:n perustaminen tässä
tilaisuudessa tai erikseen kokoon kutsuttavassa perustamiskokouksessa.
Tilaisuudessa alustuksen piti Varsinais-Suomen Pelastuskoirat ry:n
puheenjohtaja Olof Engström Turusta. Neuvottelutilaisuus pidettiin
2.5.1990, kokouspaikkana Liisankallion väestösuoja.
Perustava kokous pidettiin samoin
2.5.1990. Puheenjohtajaksi valittiin Pekka Malminen,
varapuheenjohtajaksi Veijo Aapasuo, sihteeriksi Marianne Ruuhi ja
rahastonhoitajaksi Jaana Lehtelä. Perustusilmoitus
Yhdistysrekisteriin laadittiin ja lähetettiin 22.5.1990 ja
yhdistys merkittiin yhdistysrekisteriin 21.11.1990.
Rauniorata kuntoon
Tampereen kaupungin pelastusharjoitusrata, jossa rauniorata sijaitsee
ei ollut virallisesti tarkastettu ja hyväksytty. Lisäksi rata
ei vastannut sitä vaatimustasoa, mitä viralliselta radalta
vaadittiin. Rata tarkastettiin ja hyväksyttiin viralliseksi
28.4.1991 sillä edellytyksellä, että tarkastuksen
yhteydessä todetut puutteet korjataan tiettyyn aikaan
mennessä. Asia ei edennyt aivan toivotulla tavalla joten asian
johdosta pidettiin kokous 5.2.1992, jossa paikalla olivat Tampereen
pelastuslaitokselta Markku Lehtonen ja Jouko Moisio, Pirkanmaan
Väestönsuojeluyhdistyksestä Veijo Aapasuo sekä
Pirkanmaan Pelastuskoirista Pekka Malminen ja Markku Luomaranta.
Kokouksessa käsiteltiin mm. seuraavia asioita:
Radan kunnostaminen ja
tarkastuspöytäkirjassa havaittujen puutteiden korjaaminen.
Pelastuskoiratoiminta Tampereen kaupungin alueella. Tampereen kaupunki
luovuttaa korvauksetta Pirkanmaan Pelastuskoirat ry:n
käyttöön harjoitusradan Sulkavuoressa. Tampereen
kaupungin pelastuslautakunta pitää yllä tiedostoa
hyväksytyistä pelastuskoirista normaali- ja poikkeusoloja
varten ja sijoittaa koirat poikkeusolojen organisaatioon. Perusasiat
oli saatu kuntoon joten toiminta saattoi alkaa täyspainoisesti.
Pirkanmaan Pelastuskoirat ry kouluttaa viralliset koirat Tampereen
kaupungin kortistoon ja Tampereen kaupunki pyrkii avustamaan radan
kunnostamisessa ja muussa toiminnassa.
Koulutusta ja kokeita
Tampereen kaupunki antoi kokous- ja koulutustilat yhdistyksen
käyttöön Liisankallion väestösuojasta.
Pirkanmaan Väestönsuojeluyhdistys antoi tukensa yhdistykselle
monissa eri käytännön asioissa.
Koulutustoiminta aloitettiin pitämällä raunioradalla
kaikille avoimia harjoituksia kesäaikaan keskiviikkoisin ja
talviaikaan sunnuntaisin. Ensimmäinen sopivuuskoe pidettiin
Sulkavuoren radalla 23.9.1990. Peruskokeita ei voitu pitää,
koska rata ei ollut vielä virallinen. Peruskoe oli
käytävä suorittamassa jossakin muualla virallisella
radalla. Niinpä PPK:n aktiiveista osa lähti suorittamaan
peruskoetta Turkuun, ja näin saatiin ensimmäiset viralliset
sijoituskelpoiset koirat Tampereen kaupungin organisaatioon.
Seuraavana keväänä 21.4.1991 peruskokeen suorittaneet
koirat lähtivät Turkuun suorittamaan loppukoetta.
Ensimmäinen omalla virallisella radalla suoritettu loppukoe
pidettiin 7.8.1991. Ensimmäiset rauniokurssit pidettiin vuonna
1992 ja tämän jälkeen kursseja on pidetty vuosittain.
Noin kahden vuoden ajan tehtiin kovasti töitä. Rata saatiin
viralliseksi ja koulutus ja koetoiminta saatiin käyntiin.
Pirkanmaan Pelastuskoirat oli näin täyttänyt omalta
osaltaan ne odotukset, mitä siltä odotettiin, eli yhdistys
kouluttaa sijoituskelpoisia koiria ohjaajineen Tampereen kaupungin
organisaatioon. Toisaalta ilman Pelastuslaitoksen ja Hämeen
pelastusliiton tukea emme olisi tähän pystyneet.
Mukaan VAPEPAan
Poikkeusolojen koulutus ja valmius on sinällään
tärkeä asia, mutta normaaliolojen pelastustehtävät
oli myös huomioitava. Missä sen paremmin poikkeusoloihin
koulutetut koirat ohjaajineen voivat pitää taitojaan
yllä ja vielä saada lisäkoulutusta kuin viikoittaisissa
harjoituksissa niin metsissä kuin raunioilla. Toiminnan
laajentuessa yhdistys liittyi jäseneksi Pohjois-Hämeen
Kennelpiiriin, Suomen Palveluskoiraliittoon, Vapaaehtoiseen
Pelastuspalvelun Tampereen aluetoimikuntaan ja Hämeen
Pelastusliittoon.
Pirkanmaan Pelastuskoirat ry perusti
hälytysryhmän vuonna 1991 tarkoituksena toimia osana
Vapaaehtoista Pelastuspalvelua. Yhteyshenkilöksi valittiin Inkeri
Rantanen joka oli toiminut jo aikaisemminkin yhteistyössä
SPR:n kanssa. Vuonna 1992 aloitettiin rinnan rauniokoirakoulutuksen
kanssa haku- ja jälkikoulutukset pienimuotoisesti. Yhdistykselle
valittiin koulutusvastaava sekä raunio-, haku- ja
jälkivastaavat. Yhdistys piti ensimmäisen oman koulutusleirin
18.-19.7.1992 Lempäälässä Uudentalon tilalla.
Toiminta oli saatu hyvälle
alulle, ja etenkin rauniokokeita suoritettiin kiitettävästi
ja koiria saatiinkin sijoituskelpoisiksi riittävä
määrä vuosittain. Suomen Palo- ja Pelastusalan
Keskusjärjestö SPEK vastasi rauniokoirien koulutus- ja
koetoiminnasta. Suomen Palveluskoiraliitto koulutti
pelastuskoiratuomarit.
Raameja
koulutusjärjestelmälle
Pelastuskoiratoiminnan laajentuessa VAPEPA:n suuntaan alkoi tulla tarve
maastoetsintäkoirien koulutukselle, ja toisaalta myös
määritellä se taso mikä tulisi olla koirilla ja
ohjaajilla toimiessaan viranomaisten apuna etsinnöissä.
Suomen Palveluskoiraliitto perusti vuonna 1992
Pelastusetsintäkoiratoimikunnan, jonka tehtävänä
oli luoda maan kattava koulutusjärjestelmä niin koirille kuin
ohjaajillekin. Pirkanmaan Pelastuskoirat on ollut alusta asti mukana
omalta osaltaan kehittämässä tätä
koulutusjärjestelmää. PETO-toimikunnassa oli
jäsenenä silloinen puheenjohtaja P. Malminen joka toimi
myös myöhemmin PEKO-toimikunnassa. Tästä oli se
etu, että PPK sai olla tavallaan koekaniinina koulutus- ja
koetoimintaa kehitettäessä.
SPKL yhdessä viranomaisten kanssa laati maan kattavan
vaatimustason viranomaisten apuna pelastustehtävissä
toimiville koirille ohjaajineen. Samaan aikaan jokaiseen
lääniin valittiin lääninvetäjä ja
hänelle avustaja. Silloiseen Hämeen lääniin
nimettiin P. Malminen ja avustajaksi S. Pylkkänen
Hämeenlinnasta. Näin sai Tampereen ja Hämeenlinnan
yhteistyö hyvän alun. PPK otti koulutushaasteen vastaan ja
alkoi kouluttaa koirakoita vaatimustasoa vastaaviksi ns. virallisiksi
pelastuskoiriksi.
Ohjaajatkin kursseille
Hämeen Pelastusliiton kanssa yhteistyössä 1993 pidettiin
ensimmäinen ohjaajille suunnattu Pelastajankurssi. Samana vuonna
SPKL:n ja Hämeen Pelastusliiton kanssa yhteistyössä
pidettiin Padasjoella koko maan kattava
pelastuskoiraryhmänjohtajakurssi, jolla kouluttajina toimivat
Ilkka Hormila, Veijo Aapasuo, Pekka Malminen ja Juhani Salonsaari.
Pelastuskoiraohjaajan peruskursseja pidettiin Padasjoella usean vuoden
ajan. Koulutus oli vuosina 1992-1997 hyvin aktiivista, ja
tänä aikana PPK:n ns. runkohenkilöstö koulutettiin.
Hälytysryhmä kasvaa
Ensimmäinen ns. virallinen pelastuskoirien hakukoe
järjestettiin Teiskossa 22.6.1993, ja kokeen läpäisi
Mira Malmisen (nyk. Patajoki) snautserinarttu Ronja. Samana vuonna
järjesti Kanta-Hämeen Pelastuskoirat Hämeenlinnassa
pelastuskoirien jälkikokeen, jonka kävivät suorittamassa
Tampereelta P. Malminen ja Paro sekä Markku Luomaranta ja Roy.
Innostus oli kova ja se tuotti tulosta. PPK:n
hälytysryhmään saatiin leivottua ns. virallisia
pelastuskoiria joilla oli vähintään kaksi suoritettua
koetta. Useimmilla koirilla oli suoritettuna kaikki kolme tasokoetta.
Yhteistyötä ja
identiteettiä
PPK vakiinnutti asemansa VAPEPA:ssa ja tiivis yhteistyö SPR:n
kanssa sai alkunsa. Yhdistyksen toiminta kasvoi kaiken aikaa, ja
yhdistykselle hankittiin oma tunnusväreillä varustettu
haalari ja siihen hihamerkki, jonka suunnitteli ja piirsi Hannu
Lampinen. Tiedottaminen on yhdistystoiminnan perusasioita. Alussa se
hoidettiin jäsenkirjeillä, mutta myöhemmin tuli tarve
toimittaa ja julkaista omaa lehteä jonka nimeksi laitettiin Resque
Rangers ja päätoimittajaksi nimettiin Sirpa Nieminen.
Sääntömuutosten kourissa
Vuoden 1997 alusta uudistettiin koko maan kattava koe- ja
koulutusjärjestelmä pelastuskoirille. Koemuodot muuttuivat
jonkin verran totutuista, ja tämä aiheutti
kenttätoiminnassa jonkin verran mielipiteiden jakautumista
puolesta ja vastaan. Toisaalta ajateltiin, että koevaatimukset
ovat liian vaikeat. Vastassa oli selvä muutosvastarinta. Olihan jo
keritty tulla tutuiksi olemassa olevan vanhan koetoiminnan kanssa. Asia
aiheutti jonkin verran harrastajakatoa, mutta PPK otti jälleen
kerran haasteen vastaan ja päätti tietyn siirtymäajan
jälkeen noudattaa uutta koulutus- ja
koejärjestelmää.
Peruskoulutusta jouduttiin viilaamaan
uuteen uskoon, koska vaatimustaso oli selvästi noussut niin
tottelevaisuuden kuin muidenkin lajien osalta. Uusia kokeita
suoritettiin, mutta ei määrällisesti niin paljoa kuin
vanhoilla säännöillä. Hälytysryhmän koko
ehkä tässä vaiheessa hiukan pieneni, mutta laatu kasvoi
niiden osalta, jotka olivat suorittaneet uudet vaativammat kokeet.
Eivät nämä kokeet todellisuudessa liian vaikeita ole
olleet, vaan kokeita kehitettäessä on osuttu oikeaan eli ne
koirat ja ohjaajat, joilla on resursseja, läpäisevät
kyllä määrätietoisen, oikeaoppisen harjoittelun
avulla nämä kokeet.
Ei kynttilää vakan alle
PPK:n jäseniä on osallistunut rauniokoirien SM-kilpailuun
voittaen sen useasti, jopa monena vuotena peräkkäin. PPK on
osallistunut useita kertoja joukkueellaan Pelastuskoirien
joukkuekatselmukseen, ja jopa kerran voittanut.
Vuonna 2000 PPK järjesti pelastuskoirien joukkuekatselmuksen,
mikä aiheutti paljon työtä yhdistykselle, mutta se oli
sen arvoista. Joukkuekatselmus onnistui täydellisesti ja
palautteet kisasta olivat todella hyvät.
Tässä ollaan nyt
Tällä hetkellä koulutus- ja koetoiminta on
vakiinnuttanut asemansa, ja PPK ylläpitää
hälytysryhmää ja sen valmiutta. Kaikesta tästä
edellä kerrotusta voi vetää sen
johtopäätöksen että Tampereen kaupunki on antanut
pelastuskoirien koulutusvelvoitteen oikeisiin "käsiin".
Pelastuskoirakoulutuksella on vankka ja oikeaoppinen suunta
Pirkanmaalla, ja sitä tullaan kehittämään kaiken
aikaa yhteistyössä viranomaisten antamien haasteiden
mukaisesti.
Pirkanmaan Pelastuskoirat ry:n
toiminnan voisi jakaa seuraavasti:
Vuosina 1990-1993:
Yhdistyksen perustoimintojen käynnistämistä.
Peruskoulutuksen ja kurssien luominen niin koirille kuin ohjaajille.
Kouluttajakoulutuksen käynnistäminen. Vuosina 1994-1997:
Yhdistyksen toiminnasta tiedottaminen alueen koiraharrastajille.
Yhteistyö SPR:n ja VAPEPAN kanssa tiivistyi. PPK lunasti paikkansa
VAPEPA:ssa. Vuosina 1998-2000:
Uuden koulutusjärjestelmän ja siihen liittyvän
koulutuksen käynnistys ja toteutus. Raunioradan kunnostaminen
nykyiseen tasoonsa. Vuonna 2001:
Valmistautuminen rauniokoirien SM-kilpailujen järjestämiseen.
Koulutuksen kehittäminen, mm. kansainvälisen koiraryhmän
koulutuksen suunnittelu yhdessä Pelastuslaitoksen kanssa.
Yhdistyksen puheenjohtajina ovat
toimineet seuraavat henkilöt:
Pekka Malminen
Markku Luomaranta
Jari Lehto
Mika Kolu (ent. Kivimäki)
Jaana Haarni
Ari Rahkonen
Sivun alkuun
Seuramme 10-vuotista taivalta saimme
juhlia 24.3, ravintola Hämeenkatu 26:ssa
yhdeksän kutsuvieraan ja 29 jäsen voimin.
Ilta sujui mitä rattoisimmin
lipputervehdyksen, avauspuheen, juhlapuheen ja
historiikin merkeissä. Juhlat eivät olleet kuivat puheiden
määrästä huolimatta,
vaikka äkkiä siltä tuntuisi.
Ensimmäiseksi kiitos Malmisen
Pekalle hienosta historiikista
ja Patajoen Miralle kaiken kattavasta juhlapuheesta. Kutsuvieraita
juhliimme
saapui niin palolaitokselta, SPEKistä, SPKL:stä
kuin VAPEPAstakin.
Puheiden
jälkeen oli seuran jäsenten muistamisen aika. Joten
pitemmittä löpinöittä PPK
ry palkitsi seuraavat henkilöt:
| SPKL:n hopeinen ansiomerkki |
Pekka Malminen |
|
|
| SPKL:n pronssinen ansiomerkki |
Jaana Haarni |
|
|
| Hämeen Pelastusliiton ansiomitali |
Pasi Halme |
|
Mira Patajoki |
|
Pekka Malminen |
|
|
| PPK:n viiri |
Liisa Tammilehto (kansainvälinen menestys) |
|
Outi Herrala (Joukkue SM-2000 ylitoimitsija) |
|
Marco Vuorisalo (PK SM 1999 yleiskokeen
ylitoimitsija) |
|
|
| PPK:n kunniakirja, ruusu ja
plaketti |
Minna Lumirae |
|
Ari Rahkonen |
|
Marco Vuorisalo |
|
Mira Patajoki |
|
Jaana Haarni |
Anteeksi jos joku jäi
nimeämättä sillä muistini pikkuisen pätkii
(jostain
syystä) tuon illan kohdalta.
Kaiken kruunasi loistava illallinen,
jonka jälkeen juhlat jatkuivat pitkään
seuraavan päivän puolelle (kuulemma!).
Sivun alkuun
|