Peko-lajit
PEKO- eli pelastuskoiralajeja on kolme: raunioetsintä, haku ja jälki. Näistä jokaista lajia harjoitellaan pelastuskoiralla erikseen. Todellisissa etsinnöissä koira käyttää kaikkia oppimiaan taitoja kadonneen löytämiseksi.
Pelastuskoira voi suorittaa tarvittavat kokeet kansallisissa pelastuskoirakokeissa tai kansainvälisten koesääntöjen mukaan järjestetyissä IPOR-kokeissa. Kansallisissa pelastuskoirakokeissa ei jaeta koulutustunnusta. Kansainvälisessä IPOR -kokeiden koulutustunnukset ovat: RH-E = soveltuvuuskoe, RH-T A/B = IPOR rauniokoe, RH-F-A/B = IPOR jälkikoe, RH-FL-A/B = IPOR -hakukoe.
Pelastuskoiran tulee olla hyväluonteinen ja peloton, terve ja hyvin suorituskykyinen selviytyäkseen esteistä ja jaksaakseen työskennellä pitkäkestoisesti. Pelastuskoiran tulee hälytysryhmään päästäkseen hallita vähintään kaksi etsintämuotoa seuraavista: jälki, haku (maastoetsintä) ja raunioetsintä (B-taso). Koirien koulutustaso todetaan pelastuskoirakokeissa, joissa oleellisinta on erinomainen vainutyöskentely. Koe käsittää tottelevaisuusosuuden ja jonkin edellä mainitusta kolmesta lajista. Rauniokokeeseen kuuluu lisäksi ns. ketteryysosuus, jossa arvioidaan koiran liikkuminen erilaisilla telineillä ja epämiellyttävillä alustoilla.
Kokeisiin saavat osallistua kaikki 14 kk täyttäneet koirat, myös x-rotuiset, joiden tulee kuitenkin olla merkitty Kennelliiton omistajarekisteriin. Kansallisissa pelastuskoirakokeissa ei koesuorituksista anneta pisteitä vaan tuomari arvioi koiran suorituksen joko hyväksytyksi tai hylätyksi.
Kilpailujen muodossa pelastuskoirien taitoja mitataan kansainvälisen pelastuskoiraorganisaation IRO:n ( Internationale Rettungshunde Organisation) IPOR- koeohjeen mukaan järjestetyissä kokeissa ja kilpailuissa. IPOR -koe käsittää aina tottelevaisuus- ja ketteryysosuuden sekä maasto-osuuden. Maasto-osuudessa suoritetaan jäljestämis-, henkilö- tai raunioetsintäkoe.
